Kaavoitusta leikin varjolla: miten kaupunkeja suunnitellaan 2030-luvulla?

Posted on

Muutosten tahti yhteiskunnassa on kiihtynyt. Kaupunkien suunnittelulta vaaditaan yhä enemmän joustavuutta, reaktiivisuutta ja tiedon ajantasaisuutta. Päätöksenteossa korostuu tiedon nopea omaksuttavuus, ja kiireiset päättäjät haluavat havainnollistuksia helpottamaan kompleksisten asioiden ymmärtämistä. Visuaalisia tiedon esittämistapoja, kuten erilaisia infograafeja sekä sijainteihin kiinnittyvää paikkatietoa hyödynnetään jo laajasti. Digitaalisuutta pidetään paitsi lääkkeenä hitaana ja jäykkänä pidetyn hallinnon ongelmiin, myös keinona aiempaa avoimempaan suunnitteluun.

Yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelussa puhe digitalisaatiosta kiinnittyy pitkälti älykkäiden kaupunkien (smart cities) tavoitteluun. Alan toimijat näkevät, että tiedon tuotanto tulee joukkoistumaan entistä vahvemmin, kun käyttäjät ja erilaiset sensorit tuottavat tietoa kaupunkiympäristöstä. Tämä on huomioitu myös käsillä olevassa maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksessa, jossa tavoitellaan muun muassa kaavoituksen ”digiloikkaa”.

Kiinnostava esimerkki digitaalisuuden mahdollisuuksista ja avoimen datan hyödyntämisestä maankäytön suunnittelussa ovat erilaiset suunnittelupelit, joihin syvennyttiin Region järjestämässä teemaillassa.

 

Suunnittelupeleistä kiinnostavuutta osallistumiseen?

Perinteisesti suunnittelussa on hyödynnetty kartta-, kaava- ja havainnekuvia havainnollistamaan työn kohdetta. Viime vuosina näiden rinnalle ovat nousseet erityisesti 3D-mallinnukset sekä erilaiset pelit. Viihteellisten kaupunkisuunnittelupelien puolella yksi tunnetuimmista esimerkeistä on Tampereelta globaaliin menestykseen ponnahtaneen Colossal Orderin Cities: Skylines.

Teemaillassa ympäristöpolitiikan ja aluetieteen maisteriopiskelija Mikael Ala-Ketola kertoi suunnittelupeliaiheisen gradunsa pohjalta, kuinka visuaalisuuden ohella etenkin leikillisyyden tuominen suunnitteluun pelien avulla voi lisätä asukkaiden motivaatiota ja kiinnostusta osallistumiseen. Ala-Ketolan mukaan peleillä voidaan ruokkia luovuutta ja avata uusia perspektiivejä niin suunnittelijoille kuin osallistujille.

Pelit voivat olla tapa kerätä mielipiteitä ja kehitysideoita sekä löytää uusia osallistujaryhmiä, kuten nuoria. Paikkatieto-osaaja ja aluetieteen alumni Simo Turunen kertoi, kuinka esimerkiksi Kangasalla on hyödynnetty suosittua Minecraft-peliä Lamminrahkan uuden kaupunginosan suunnittelussa. Yhtenä tavoitteena oli saada etenkin alueen ”tulevat asukkaat”, eli nykyiset lapset ja nuoret mukaan alueen visiointiin.

Toisaalta monien pelien kiinnostavuus tuntuu kärsivän, kun ne tuodaan aitoihin suunnittelukonteksteihin ja niissä vallitseviin reunaehtoihin. Pelien luonteesta joudutaan ehkä riisumaan joitain elementtejä – toisaalta suunnitteluun tuodaan koukuttavuutta. Eli hauskempaa suunnittelua, mutta tylsempiä pelejä?

 

Kohti älykkäitä kaupunkeja, mutta kenen ehdoilla?

Koska teknologia tuntuu usein hallitsevan keskustelua älykkäistä kaupungeista, on tärkeä pysähtyä aika ajoin pohtimaan, miksi tätä kaikkea oikeastaan tehdään. Digitalisaation ei tule olla itsetarkoituksellinen tavoite, vaan väline toimivien sekä sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävien kaupunkien luomisessa.

Puheenvuorossaan Ala-Ketola huomautti, että pelien käyttöä tulisi arvioida myös kriittisesti: Millaiset pelit vahvistavat osallistumista? Miten ja millaista tietoa osapuolten välillä siirtyy? Yksinkertaistaminen vetää helposti mutkia suoriksi, ja kuvien ulkopuolelle voi jäädä paljon piilotettuja oletuksia ja valintoja. Pelit voivat vaatia harrastuneisuutta ja kouliintunutta silmää havaitsemaan olennaiset asiat. Teknologisesti ja visuaalisesti vaikuttavien virtuaalimaailmojen kääntöpuolena voi olla osallisten eriarvoistuminen pelaamistaitojen perusteella sekä sokeutuminen erilaisille vaikuttamispyrkimyksille. Peleissä piilevä poliittisuus tulisikin tunnistaa.

Nähtäväksi jää, yleistyvätkö pelit vain ”mukavana lisänä” vai voidaanko niillä aidosti vahvistaa asukkaiden toimijuutta ja vaikutusmahdollisuuksia. Riskinä on, ettei osallistujien vaivannäkö tuota tulosta eikä peleissä syntyneitä ideoita viedä eteenpäin. Tärkeää on suunnittelijoiden kyky kommunikoida, onko pelin tarkoituksena vaikuttaa suoraan suunnittelun lopputuloksiin vai haetaanko sillä vain uusia ideoita.

 

Avoimuus suunnittelussa: kaavoituksen livestriimaus?

Osallistavan kaupunkisuunnittelun ja kaupunkiaktivismin aikakaudella suunnittelun avoimuutta ja läpinäkyvyyttä pidetään tärkeänä. Region teemaillassa virisikin villi idea: Mikäli tulevaisuudessa suunnittelupeleistä muodostuu kaavoittajien perustyökaluja, voitaisiinko samalla luoda kansalaisille pääsy suunnittelijan työn äärelle pelimaailmassa suosittujen livestriimausten tavoin?

Näin suunnittelu olisi entistä läpinäkyvämpää, kun julkisuuteen eivät pääsisi vain lopulliset ehdotukset, vaan suunnittelijoiden jokainen valinta olisi julkinen. Tilanteessa tulisi olla lisäksi vuorovaikutteisuutta, jotta kansalaiset voisivat kommentoida ja esittää kysymyksiä – jopa vaikuttaa suunnittelijan valintoihin. Kaupungin rakentuminen olisi pala palalta seurattavissa.

Teksti: Iina Sankala