Suurpellon rakkauden puutarha – puisto täynnä muistoja ja lähiruokaa

Posted on

Suunnilleen vuosi sitten kävin istuttamassa kirsikkapuun Suomen ensimmäiseen Rakkauden puutarhaan Espoon Suurpeltoon. Puutarha avattiin keväällä 2017 ja olin ensimmäisten mukana istuttamassa omaa puutani. Puutarhan idea on tarjota ekologisempi vaihtoehto rakkauslukoille: perinteisten siltarakenteita rasittavien rakkauslukkojen ja vesistöissä ruostuvien avaimien sijaan istutetaan herkullisia hedelmäpuita. Hedelmäpuiden istutuksessa korostetaan myös rakkautta luontoa kohtaan. Puutarhan maa-alue on Espoon kaupungin lahjoittama, joten kuka tahansa saa istuttaa oman hedelmäpuunsa sinne.

Kun kuulin ensimmäistä kertaa Suurpellon rakkauden puutarhasta, olin heti valmis hankkimaan oman puuni. Minusta idea on mahtava ja romanttinen. Haaveissani voin käydä ihailemassa puutani myös vuosikymmenten päästä. Istuttamalla puun sain olla mukana muokkaamassa viihtyisämpää kaupunkitilaa. Loin ainutlaatuisen tunnesiteen tuohon maa-alaan, koska se tuo automaattisesti hyviä muistoja mieleeni. Suomen lähiöalueilla on monin paikoin erikokoisia viheralueita, joilla ei ole sen suurempaa merkitystä kuin tuoda vihreyttä alueelle. Ne ovat ehkä koirien suosiossa, mutta muuten ne toimivat usein lähinnä läpikulkupaikkoina ilman varsinaista merkitystä käyttäjilleen. Rakkauden puutarhan idean yksi hyvistä puolista on se, että tavallisten ihmisten istuttamat puut antavat alueelle erityisen merkityksen.

Toinen asia mikä minua erityisesti ilahduttaa rakkauden puutarhassa on se, että sinne istutetaan hedelmäpuita. Ne tulevat tuottamaan lähiruokaa Suurpellon asukkaille sekä kaikille muille, jotka käyvät puistossa virkistäytymässä. Suurin osa Suurpellon asukkaista asuu kerrostaloissa, jolloin omien omenoiden, kirsikoiden ja muiden hedelmien kasvattaminen on hankalaa. Nyt aivan kasvavan asuinalueen vieressä on viihtyisä viheralue, joka on myös hyötykäytössä ravinnontuotannossa.

Rakkauden puutarhassa yhdistyvät virkistysalue ja kaupunkiviljely. Varsinaisesta lähiruuan viljelystä ei ehkä voida puhua ja esimerkiksi viljelypalstat ja -lavat mahdollistavat kaupunkiviljelyn ihan eri mittakaavassa, mutta ne tavoittavat osittain eri ihmiset. Aloittaakseen palstaviljelyn ihmisen täytyy olla paljon vahvemmin innostunut ruuan kasvattamisesta. Oman puun istuttaminen Rakkauden puutarhaan on varsin helppoa, eikä se vaadi jatkuvaa työtä. Tosin puutarhan idea on, että kaupunki ei hoida puita, vaan ne ovat istuttajien vastuulla.

Oman kirsikkapuuni istutin puutarhan avajaisten aikoihin, jolloin vanhalla pellolla oli samaan aikaan mukana useampikin istuttaja. Vaikka kuopan kaivaminen saveen oli raskasta puuhaa, kaikki  ympärillä olevat ihmiset vaikuttivat iloisilta. Tuosta joukosta löytyi varmaan muita kaltaisiani pitkään kerrostalossa asuneita, jotka nyt pääsivät kukkapurkkien sijaan kosketuksiin oikeaan maahan. Toivottavasti muuallekin Suomeen perustetaan rakkauden puutarhoja, jotta useammat suomalaiset pääsevät kokemaan oman puun kasvun seuraamisen riemun. Minusta Rakkauden puutarhan idea on laajenemisen arvoinen erityisesti, koska se on pienen kynnyksen mahdollisuus hyödyntää kaupunkiluonnon tuomia mahdollisuuksia.

Hedelmäpuu sopii myös hyvin rakkauden symboliksi. Sen sijaan että rakkaus lukitaan ja sen avaaminen tehdään mahdottomaksi, eikö ole mukavampaa seurata sen kasvua ja kehittymistä. Kuopan kaivaminen puulle vaatii vaivannäköä aivan niin kuin rakkauskin. Kasvaakseen ja tuottaakseen hedelmää puu tarvitsee vettä ja hoitoa. Virkistävä sade ravitsee puuta, kun taas lukot se ruostuttaa ajan myötä. Rakkauskin kohtaa joskus rankkasateita, ja silloin on parempi nähdä se kasvavana ja hedelmää tuottavana puuna.

Teksti ja kuva: Katja Braun